"'Haluan mieluummin kiinnostavan elämän kuin onnellisen elämän. Itse asiassa en voi kuvitella mitään pahempaa kuin ikuinen onni. Mistä minä silloin kirjoittaisin?'
 
Anatomia. Monotonia. on epätavallinen rakkaustarina erotica noir -romaanien hengessä, parisuhteen ruumiinavaus, kuvaus kahdesta rakastavaisesta etsimässä rajojaan."
 
Sivumäärä: 393 sivua
Kansikuva: "Hänen kuvataiteilijamiehensä on ottanut kannen valokuvan, jossa kirjailija itse esiintyy", sanotaan kirjailijan esittelyssä. Kannen kuvassa portailla, jotka ovat päällystetty punaisella sametilla, makaa luonnottomassa asennossa täysin alaston nainen. Todella kiehtova, provosoiva ja mieleenpainuva kuva.
Kategoria: Tätä en osaa lajitella. Jos kirjan takakanteen on uskomista, kyseessä on "epätavallinen rakkaustarina erotica noir -romaanien hengessä". Niin kai sitten.
 
Ensimmäisen kerran törmäsin tähän kirjaan Kirjatorilla, kun olin vain kiertelemässä ja haistelemassa uusien kirjojen tuoksua. Rakastuin tähän kirjaan, sen irstaaseen kansikuvaan ja tiesin, että jonakin päivänä tulen lukemaan tämän. Sitten eräänä päivänä pyöriessäni kirjastossa etsimässä joululomaksi luettavaa, törmäsin tähän, enkä epäillyt hetkeäkään tarttua siihen. Lainaustiskillä en edes häpeillyt, vaikka kirjastonhoitaja tunnisti minut kirkkovaltuuston uudeksi jäseneksi ja muut kirjani käsittelevätkin kyseiseen teemaan liittyviä asioita. Sitten oli tämä yksi tuhma kirja.
 
Rakastuin kirjaan heti ensimmäiltä sivulta lähtien. Tarina on mukaansa tempaava ja siinä on jotain rohkeaa, josta itsekin haaveilee. Kaikki törkeät sanat ja henkilöiden moraalittomuus kiehtovat minua suunnattomasti ja pakottivat lukemaan eteenpäin. Tuntui, että tajusin kaiken, mutta todellisuudessa en ymmärtänyt mitään. 
 
Kirjan minä-kertoja on Vår, norjalainen nainen Englannissa ranskalaisen miehen, Rakastajan ja amerikkalaisen kainaloissa. Mitä on rakkaus - ei enää mitään perinteistä, ei mitään, mitä olen sen luullut olevan. Se on jotain helppoa, kevyttä ja todella raatelevaa, sen tämä kirja kertoo. Lisää mielenkiintoa tarinaan tuo se, että kertoja-Vår muistuttaa ulkonäköään, historiaansa ja oikeaa nimeään myöten kirjailijaa, Edy Poppya (oik. Ragnhild Moe). Kiehtovuutta teokseen antaa juuri se kysymys, onko kyseessä todellakin kirjailijan omaelämäkerrallinen teos, vai onko kaikki sittenkin vain fiktiota? Pitääkö sanonta "Totuus on tarua ihmeellisempää" paikkaansa; se ei koskaan selviä teoksesta.
 
Juoni on hatara, eikä se ole teoksen kantava voima. Ennemminkin Vårin ajatukset pitivät minun mielenkiintoani yllä. Ajatukset, jotka ovat epäkypsiä, jännittäviä ja kärjistäviä, vetosivat minuun, koska ne muistuttavat paljolti sitä, mitä omassa päässäni liikkuu. Samaistumisen tunne oli käsinkosketeltavaa, vaikka kuitenkaan en sitä ääneen haluaisi myöntää. En uskalla itse sanoa, että ajattelen yhtä paljon keskeneräisiä ajatuksia kuin Vår.
 
Teoksessa keskeisinä ajatuksina ovat ahdistavan tukahdutetut tunteet, käsittämätön rakkaus ja kestävä luottamus. Päähenkilöt Vår ja hänen miehensä Lou ovat avoimessa parisuhteessa, jossa molemmat pettävät toisiaan ja he yrittävät pyristellä eroon mustasukkaisuudestaan ja olla vapaita. Käsittämättömimmältä tuntuu, miten syvä luottamus heidän välillään on, vaikka molemmat ovat pettäjiä. Se saikin minut muutamaan otteeseen kyseenalaistamaan, voiko tämä todella olla realistista. Reagoisinko minä näin, pystyisinkö minä tähän?
 
Vapauden kaipuusta kirjassa puhutaan paljon. Siihen on helppo samaistua. Mutta teoksen opetus ilmiselvästi on, mikä todellisuudessa on vapauden hinta rakkaudessa. Jälleen kerran tajusin kaiken, mutta tuskin ymmärsin mitään. Teoksen kieli on kiintoisaa, niin helppoa ja kevyttä, mutta sisältää silti niin paljon tunnetta ja ajatuksia. Kyynisyys taka-alalla varjostaa tekstiä rakkaudessa puhuttaessa, ja se tuo oman ripauksensa huumoria tähän teokseen.
 
Teos sai minut taas kirjoittamaan. On helppo laittaa omia ajatuksiaan paperille, kun joku on tehnyt sen sinua ennen. Teoksen rohkeus antaa lukijalleen rohkeuttaa ajatella, tehdä ja haaveilla. Kirjassa puhutaan myös paljon kirjoittamisesta, sillä Vår kirjoittaa kirjaa. Sekin auttoi minua paljon pääsemään vauhtiin, sillä joku muukin kammoksuu tietokoneen valkoista näyttöä. Vår antaa rohkeutta toteuttaa itseään - tai ainakin kuvittelemaan sitä.
 
Suosittelin kirjaa kaikille, jotka kaipaavat jotain piritystä, muutosta ja tuuletusta omiin ajatuksiinsa. Jos haluat säväyttää itseäsi, kokeilla omia rajojasi, kannattaa ehdottomasti napata tämä kirja käteesi. Se on juuri sinua varten.
 
Arvosana: 9½