"Eräänä joulukuisena keskiviikkona kaksi rikospoliisia soittaa Anna-Leena Härkösen ovikelloa. 'Oletteko Kirsti Härkösen sisar? Meillä on ikäviä uutisia.'

Kirjailijan sisar on tehnyt itsemurhan.

Tutkijana ja toimittajana työskennellyt Kirsti oli kärsinyt masennuksesta, sikäli uutinen ei tule täytenä yllätyksenä. Lopullisuudessaan se kuitenkin tyrmää, lamauttaa. Ja syyllistää.

Kysymykset eivät jätä rauhaan, niihin ei ole vastauksia. Toisaalta on pakko toimia, ajatella hautajaisia, tyhjentää Kirstin asunto, huolehtia kaikesta. Pitää jatkaa omaa elämäänsä, pysyä järjissään, muistaa läheisiään.

Ja pitää yrittää käsitellä tapahtunutta. Suostua siihen että kaikkea ei ymmärrä, ei kerralla, ei ehkä koskaan.

Sivumäärä: 221 sivua
Ulkoasu: Kovakantinen, mukavan kokoinen romaani. Kansi on valkoinen ja siihen lukee punaisella moneen kertaan "Loppuunkäsitelty", ikään kuin leimasimella tehtynä. Herättää, havahduttaa, eikä välttämättä tuo pelkästään positiivia mielikuvia.
Kategoria: Kotimainen omaelämäkerrallinen teos
 
Härkönen on ottanut käsitelläkseen oman henkilökohtaisen surunsa, tuo esille tunteita, joista vaietaan ja joiden ei uskota kestävän päivänvaloa tai muiden arvosteluita. Tämän teoksen muodossa tabu on murrettu.
 
Loppuunkäsitelty on mukaansatempaisevaa luettavaa. Härkösen suora ja kaunistelematon kieriskely koskettaa aneemisintakin lukijaa, mutta myös ärsyttää. Rohkeutta, jota kirjan kirjoittaminen on epäilemättä Härköseltä vaatinut ei voi kuin ihmetellä ja kunnioittaa. Asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, samoin kuin suurimmasta osasta ihmisistäkin. Härkönen kertoo avoimesti siskostaan, henkilökohtaisuuksistakin, ja valottaa toisen ihmisen elämää isosiskon näkökulmasta. Teos antaa kattavan kuvan Kirsti "Killi" Härkösen työstä ihmisoikeusaktivistina ja raottaa myös kyseisen työn vaikeutta ja siitä aiheutuvaa ahdistusta. 
 
Kirjassa käsitellään Killin kuoleman lisäksi myös tämän masennusta siskon ja perheen näkökulmasta. Millaista on elää masentuneen ihmisen lähipiirissä? Millaisia asioita pistää merkille? Kuinka suuri huoli voi toisesta ihmisestä olla? Mikä on oma rooli siskon masennuksessa? Tällaisiin kysymyksiin Härkönen paneutuu teoksessaan. 
 
Teos on rankka, sitä ei voi kiistää. Annaleenamaiseen tyyliin kirja on suurilta osin pelkkää rypemistä - mutta toisaalta, mitä muuta voikaan odottaa teokselta, jossa kerrotaan siskon masennuksesta ja itsemurhasta? Millaisia muita tunteita läheisen kuolema muka herättää kuin syvää surua, surussa rypemistä ja ripauksen itsesääliä?
 
No, näistä muista tunteista Härkönen kirjoittaa myös ja avaa samalla uuden näkökulman ihmiselle, joka ei ole koskaan kokenut suurta menetystä. Härkönen valottaa ajatuksiaan, joita muiden ihmisten reaktiot ja häveliäät lohdutukset hänessä herättävät. Teos auttaa ymmärtämään edes vähän siitä suuresta menetyksestä, jonka Härkönenkin on kokenut. Kirja on myös oivallinen opas niille, jotka eivät tiedä, miten kuuluisi suhtautua läheisensä menettäneeseen ihmiseen. Toisaalta teos painottaa myös surun henkilökohtaisuutta ja sitä, ettei toisen surua voi koskaan täysin ymmärtää - edes perheen sisällä.
 
Suosittelen teosta kaikille, jotka ovat joskus menettäneet jonkun läheisensä, pelkäävät menettävänsä tai muuten vain haluavat rypeä. Kirja on kaikin puolin avartava, mutta myös ahdistava kokonaisuus. Tämä ei ole kevyttä iltalukemista, vaan todella pistää miettimään asioiden tärkeysjärjestystä ja sitä, millaiseksi mahdollisesti oma elämä muuttuisi läheisen kuollessa.
 
Arvosana: 9+